"Muu maa mustikka", kotoisimmin SENNA, on saapunut!!
Maanantaina maha oli perhosia täynnä. Matka Helsinkiin oli yhtä tuskaa, kun tajusin, että poitsun saapuminen alkaa olla käsillä. Pää oli täynnä kauhukuvia: mitä jos poitsua ei tulekaan, tai mitä jos meidän koirat vihaa sitä heti ensi tapaamisesta alkaen, mitäjos, mitäjos, mitäjos... Näin myös "enne-unen", jossa pennulta puuttui kaikki hampaat suusta ... ;D Olimme termimaalin edessä hyvissä ajoin ennen laivan saapumista. Laitoin tuojille viestiä, että mistä meidät löytää. Sitten alkoi elämäni pisin 15min...Laskin sekuntteja, laskin minuutteja ja vihdoin, viereemme kurautti auto, jossa mustikka saapui! Häkistä se kurautti häntä heiluen luokseni, ihana pikku riiviö! Se oli rakkautta ensi silmäyksellä.
Hugo suhtautui uuteen tulokaaseen paremmin, mitä ikinä uskalsin edes toivoa. Häntä heiluen se halusi päästä tätä haistelemaan ja heti oltiin hyvät kamut. Hugo on pennun kanssa varsin rauhallisesti, hyväksyy mutta ei rieku. Hyvä niin. Schumi taas otti pennun vastaan hieman riehakkaammin. Sen silmistä oikeastaan saattoi lukea ajatuksen: "Vihdoin oma hippetti!!". Välillä tämän parivaljakon meno menee melko villiksikin ja niitä joutuu hieman toppuuttelemaan. Mutta muutoin, whippet on whippetille whippet! :)
Senna suhtautuu kaikkeen avoimesti ja rohkeasti. Se on ihan älyttömän omatoiminen, rohkea ja mitä ilmeisemmin myös varsin "kovapäinen". Schumi uskoi pentuna ja ensimmäisestä kiellosta, mutta tämä yrittää vielä vaikka ja kuinka monta kertaa. Alkaa muistuttamaan jo Hugon pentuaikoja ;) Mutta hyvä vaan, että löytyy pojasta vähän "luonnetta" ja täten haastetta. Ihan älyttömän perso se on kaikelle ruualle ja herkuille. Herkkujen avulla ollaankin jo opeteltu katsekontaktia ja vähän istumaan menoakin. Nopeasti se oppii. Sisäsiistikin se alkaa jo melkolailla olla. Kakalle se jo pyytää, mutta pissiä saattaa vielä silloin, kun tapahtuu jotain erikoisempaa. Hyvänä esimerkkinä tämänpäiväinen ostoskassien kanssa kotiin tuleminen. Kun toiset koiratkin alkoivat hästäämään keittiössä, niin Sennaltakin lirahti jännäpissat :D
Huomasimme heti ensimmäisen päivän aikana, että joko pennulle ei ole opetettu omaa nimeään tai sitten ceasar sanotaan Liettuaksi jotenkin eritavalla;D Ceasar tuntui kamalan vaikelta myös omaan suuhun (varsinkin nopeasti sanottuna!, kokeilkaa vaikka!) , joten ristimme pojan Sennaksi.
Senna saa kotisivuillemme piakkoin oman sivunsa ja oman galleriansa, siihen saakka laittelen Sennan kuvia tänne blogiin.
Hyvää juhannusta!
Marika ja muu poppoo
PS: Miten noin pieni pentu voi purra niin lujaa... Nimimerkillä kädet mustelmilla.
Tasapuolisuuden nimissä valokeilassa myös Schumi ja Hugo!
Kommentit