Kesä oli ja meni, pikkuhiljaa alkaa talvi häämöttää. Kesä vilahti ohitse erinäisten tapahtumien siivittäminä, eniten aikaa hurahti meidän kaksijalkaisten häähulinoihin ja häämatkaan tuossa loppukesästä. Karvakorvat joutuivat olemaan yhden vuorokauden verran koirahoitolassa, muutoin saivat lomailla anoppilassa. Hyvin pojat olivat kyllä koirahoitolassakin viihtyneet, samassa "sellissä" olivat, joten kaippa niistä toisilleenkin oli seuraa ollut. Ihan turhaa pelkäsin ja jännäsin, näillä kokemuksilla uskallan viedä toistekkin, jos semmoinen tilanne tulee.

Hugon poismenosta on nyt reilu 2 kuukautta. Oli helpotus saada uurna kotiin, tuntuu että Hugo on nyt lähempänä. Uurna on löytänyt oman pysyvän paikkansa ja lepää takan päällä. Aika ajoin Hugo eli herra hakkarainen tulee ajatuksiin ja tuo samalla kyyneleet tullessaan. Ikävä on edelleen, tuskinpa se koskaan tyystin helpottaakaan. Kuulen myös edelleen Hugon ääniä; piippausta ja tassujen "laahkausta", ne tuntuu kuuluvan elämään, vaikka välillä niitä säpsähtää kun tajuaa, ettei poikaa enää ole.

Turon kanssa ollaan nyt tahottu aika pitkälti jälkeä. Työt verottavat muuta harrastusrintamaa sen verran, että olen iltahämärissä lenkin yhteydessä tallannut Turolle jäljen useamman kerran viikossa. Rauhallisuus on säilynyt, tosin nälällä olen saanut sinne hieman enemmän menohaluja. Ollaan tehty sekä suoraa että loivaa kaarta, pidentänyt olen jälkeä jo aikalailla. Hyvin se ajaa, pitäisi vaan joskus päästä kokeilemaan myös toisen ihmisen tekemää jälkeä...

Pojista tulossa myös uusia hienoja kuvia, heti kun saan niitä käsiini. Käytiin kentällä "kuvauksissa" tuossa jokin aika sitten ja tosi upeita kuvatuksia saatiin. Niitä odotellessa siis ;)

Syksyisin terveisin, Marika